Tämä on tarina miehistä, jotka rakastavat autoja

Maailmanlopun jälkeen Prahan linnakkeen logistiikka lepää keruuvaunukuljettajien käsissä. Nämä joutomaiden ritarit vievät henkensä ja koneensa äärirajoille taistellessaan tiensä bandiitteja vilisevän tieverkoston halki. Pakko on – kaupungin elinehtoja kun ei turvata laatikkopyörillä.

Tässä karussa kombinaatiossa elantonsa ansaitsee myös Punaisen Skorpionin kuljettaja Jakub Landa, jonka kirkuvanpunainen auto, Millie, tunnetaan niin linnakkeen porteilla kuin joutomaan pölyisillä teilläkin. Mutta eräällä keruureissulla Jakub huomaa karun totuuden: joutomaa ei ole entisensä. Vanhat keinot eivät enää toimi, ja yhtäkkiä kokenutkin kuljettaja huomaa olevansa jatkuvasti altavastaajana. Tilannetta mutkistaa osaltaan joutomaalta mukaan tarttunut mystinen nainen, Gita, joka ilmoittaa yhtäkkiä haluavansa päästä kuskiksi kuskien joukkoon. Kukaan – kaikkein vähiten Jakub itse – ei tiedä, mistä Gita oikein ilmeistyi tai mitä tämä todella tavoittelee.

Lopulta Jakub ajautuu perimmäisten kysymysten äärelle:

• Missä kulkevat miehisen velvollisuuden rajat?
  
  

• Kuinka elää jatkuvassa esikuvana olemisen ja kuolemanvaaran ristipaineessa?
  
  

• Ja onko elämä lopulta vain velvollisuuden ja hedonismin pyörän loputonta pyörittämistä?

Joutomaan ritarit esittelee miehisen autoilukulttuurin uudessa valossa. Piruilun ja sanallisen nokittelun alta pilkistää aika ajoin jotain aidompaa: välittäminen omasta tallista, sen väestä – ja lopulta myös maailmasta, joka vielä yrittää sinnitellä raunioidensa keskellä. Tämä teos on kirjailijan kunnianosoitus sitkeydelle, toiminnalle ja tavalle katsoa maailmaa mahdollisuuksien, ei rajoitusten kautta.