TUOKIOKUVIA

Ensimmäinen Toisinajattelija - Yksityisetsivä Zitadellen slummeissa

Märkä trenssitakki, kulahtanut huopahattu ja loputtomat savukkeet ovat suojapanssarini, miettii yksityisetsivä Zitadellen slummikaupungin sateisissa varjoissa. Ihmisten sielut ovat kuin autioita kujia, joissa totuus piiloutuu likaisten seinärakenteiden taakse. Ja minä… minä olen se, joka lopulta kaivaa totuuden esiin, pala palalta. 

Mutta mitä tapahtuu, kun naamiot todella riisutaan ja paljastuu, ettei kaikki Federaation koneistossa olekaan sitä, miltä näyttää? Mitä tapahtuu, kun kadonneen tanssijan etsintä paljastaa järjestelmän mädännäisyyden? Entä kun toisen kadonneen naisen tapaus osoittaa, ettei edes tuttuihin totuuksiin maailman olemuksesta voi enää luottaa?

Ensimmäinen Toisinajattelija - Asa Pohjoisterritorion tuntureilla

Asalla on hallussaan salaisuus, joka uhmaa kaikkea, mitä Federaatio edustaa. Muurien ja tiukan narratiivin rajaamassa maailmassa totuus on enemmän kuin skandaali - se on uhka koko järjestelmän olemassaololle.

Mutta Asa Ulfriksdottir ei ole sitä, mitä päältäpäin voisi kuvitella. Mitä pidemmälle hänen salaisuuksien varjostamaan menneisyyteensä tutustuu, sen syvemmälle varjoihin päätyy. Joka eksyy riittävän pitkälle, saa kokea, että totuus on kuin lumimyrsky, joka hautaa alleen kaiken tutun ja turvallisen.

Ensimmäinen Toisinajattelija - Ariadne "Coco" Vandenberg

Tiedättekö sen tunteen, kun unelmat tuntuvat lipuvan sormien välistä? Tai miltä tuntuu, kun se mitä olet aina halunnut, muuttuu mahdottomaksi saavuttaa?  Niin minullekin kävi. Halusin vain oman ravintolan, siinä kaikki. Mutta Zitadellessa elämä ei ole helppoa ja unelmat maksavat… 

Ariadne Vandenberg on kaksijakoinen nainen. Toisaalla hänen korvaansa kuiskuttaa puhtoinen Ariadne, unelmoija, joka uskoo rakkauteen ja hyvyyteen.  Mutta minne hän meneekään, hänen toiseen korvaansa kuiskuttaa aina ‘Coco’, tuo villi ja estoton viettelijätär, joka ei kaihda keinoja saavuttaakseen haluamansa.  Kumpi puolisko tämän jakautuneen naisen sisältä viekään lopulta viekään voiton?

Ensimmäinen Toisinajattelija - Lafayette D'Qur tanssistudiolla

Combine. Silhouette. Ja tietty se pirun yksityisetsivä, joka tuntuu sekaantuvan jokaiseen asiaan. Niin, elämä Zitadellessa ei ole koskaan tylsää. Olen nähnyt ja kokenut paljon, mutta viime aikojen tapahtumat ovat saaneet minutkin pyörittelemään päätäni. Ensin Marion Dupontin tapaus… sitten toinen outo katoaminen. Ja yhtäkkiä Combine ja se hiton nuuskija sekaantumassa kaikkeen. Miksi juuri nyt? Miksi joku välittää? Entä miksi juuri nämä kaksi naista ovat tärkeitä maailmassa, jossa kukaan ei muutenkaan välitä kenestäkään?

Onko jokin suurempi voima pelissä? Onko tapahtumassa jotakin, josta en ole tietoinen? Vastarintataistelijan vaistoni sanoo, että tämä on vasta alkua. Ja että olen jotenkin sotkeutunut johonkin paljon suurempaan kuin osasin kuvitellakaan.

Ensimmäinen Toisinajattelija - Elise McAulay

Yö Zitadellessa on pimeä ja hyinen, sen kaduilla ohimennen vilahtavat kasvot tunteettomia ja etäisiä. Ennen olin vain yksi nimetön noiden kasvottomien joukossa. Olin yksinäinen  ja peloissani. Mutta sitten tapasin hänet - yksityisetsivän, jonka sydämessä oli vielä tilaa hyvyydelle. Hän näki minut, kuuli minua ja auttoi silloinkin, kun kukaan muu ei vähääkään välittänyt.

Nyt hän lähtenyt vaaralliselle matkalleen muurin toiselle puolelle. Paikkaan, josta ei ole paluuta. En tiedä, näenkö häntä enää koskaan. Mutta minä en unohda häntä, enkä sitä, mitä hän puolestani teki.

Ensimmäinen Toisinajattelija - seikkailu omaan itseen

Zitadellen sydämestä maailman laidalle - ja samalla seikkailu tai pari syvällä intohimon labyrintissä.

Yksityisetsivän harmaa arki on täyttynyt pettymyksistä, intohimosta sekä hetken huumasta. Hedonistinen arki ei silti tunnu enää riittävän miehelle, joka odottaa elämältä jotakin syvempää.

Mutta mitä tapahtuu, kun salaperäinen Asa johdattaa etsivän vaaralliselle matkalle muurin toiselle puolelle, kohti tuntematonta? Millaiseksi elämä muuttuu, kun yksityisetsivä löytää uusia puolia sekä siitä maailmasta, jonka hän kuvitteli jo tuntevansa - että omasta itsestään?

Ensimmäinen Toisinajattelija - Marion Dupont

"Ensimmäinen toisinajattelija" on myös minun tarinani. Minun, joka olin loukussa, pelon ja väkivallan vankina. Minun, joka yritin paeta, kadota, unohtaa.

Silti: minne vain meninkin, menneisyys seurasi minua aina kuin vainooja. Se piilotteli syvällä varjoissa Zitadellen likaisilla sivukujilla - näkymättömissä, mutta silti kosketusetäisyydellä. 

Sitten kohtasin hänet, etsivän, joka näki minussa muutakin kuin ulkokuoreni. Hän kuunteli, ymmärsi ja auttoi minua tavalla, jota en voi unohtaa. Mutta todellinen maailma ei ole romanttinen satu. Lopulta Zitadellen varjot saavuttivat meidät ja kun pimeys lopulta laskeutui, en enää nähnyt, mikä edessäni odotti.

Ensimmäinen Toisinajattelija - mantereen kohtalo

Yksi mies. Kaksi valtakuntaa. Ja myyttinen amuletti, joka voi muuttaa kaiken. 

Tyttäreni Asa on valinnut vaarallisen tien. Valinnan, joka pakottaa hänet taiteilemaan kahden maailman rajalla. Hän uskoo tietävänsä, mikä on hyväksi, mikä on oikein. Ainakin tiedän, että hän uskoo tähän mieheen, muukalaiseen Federaatiosta. Siinä hän on varmempi kuin minä,  vaikka minun pitäisi kai tietää paremmin.

Valitettavasti minä myös tiedän, että valinnoilla on hintansa. Tyttäreni on valintansa tehnyt - mutta niin olen minäkin. Enkä uskalla edes alkaa arvella, kumpi meistä on tällä kertaa oikeassa.

Ensimmäinen Toisinajattelija - Capitol ja Zitadelle

Kimalteleeko Capitol vain pinnalta, onko elämän loiste siellä syvempää? Onko Capitolin juhlien loiste todellista - vai onko kyse vain slummien katuhuhuista? Entä onko Zitadellen arjen harmaus ja elämän kurjuus käytännön sanelema pakko - vai onko se valtaa pitävien sorron näkyvin merkki? 

Entä mitä tapahtuu niille, jotka uskaltavat kyseenalaistaa nykyisen järjestelmän mielekkyyden? Löytävätkö he vastauksensa vai katoavatko sille tielleen? 

Millaista elämää me oikeasti haluamme elää? Onko vapaus vain sana, jota Federaatio käyttää meitä kontrolloidakseen - vai onko meillä todellisuudessa mahdollisuus valita toisin? 

Ensimmäinen Toisinajattelija - Yggdrasil

Federaatio maalailee kuvaa muurin ulkopuolella levittäytyvästä kurjuudesta. He kertovat tarinoita suden kaltaisista barbaareista, jotka elävät lyhyen ja sairaan elämänsä kaiken sivistyksen ulottumattomissa. He vääristelevät, pelottelevat, uhkailevat - ja lopulta ampuvat kaikki ne, jotka uskaltavat kysyä liian monta väärää kysymystä.

Entä jos totuus onkin toinen? Entä jos onkin olemassa toisenlainenkin tapa elää?

Entä jos tuntureiden Yggdrasilissa elämä onkin yksinkertaista, mutta silti rikasta? Entä jos siellä luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen ei olekaan vain tiedotusministeriön propagandaa? Entä jos tuntisi esi-isänsä, ja myös kunnioittaisi heitä? Ja entä jos siellä saisikin pitää omat lapsensa itsellään, ilman että heitä pakko-otettaisiin valtion haltuun?

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Asa ja Kaipaus

Kaaoksen ja epävarmuuden keskellä sydän muistaa sen, mikä olennaista on. Kahden maailman välisessä tilassa Asa joutuu selviytymään paitsi Pohjoisterritorioiden poliittisesta myllerryksestä, mutta myös syvästä surusta, jonka yksityisetsivän kuolema on aiheuttanut. Vaikka arkinen aherrus ja etenevä raskaus täyttävätkin Asan päivät, hiljaisina hetkinä Jackin poissaolo tuntuu sielua viiltävänä kipuna. 

Löytääkö Asa lohtua kotoaan, jossa kukaan ei tunnu ymmärtävän hänen kärsimystään? Onko surulle edes sijaa, kun samaan aikaan Pohjoisterritorioiden valtahierarkiat joutuvat ennennäkemättömään myrskyyn? Entä miten Asalle käy, kun aviovuoteen ulkopuolella alkanut raskaus nousee yleiseen tietoisuuteen patakonservatiivisessa Pohjoisterritoriossa?  

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Alex ja Houkutus

Toimittajana ajattelin aina, että maailmani pyörisi faktojen ja deadlinejen ympärillä. Ettei elämässäni olisi sijaa muulle, kuin sanoille ja niiden kuvaamalle todellisuudelle. 

Joskus sydän johdattaa odottamattomille poluille… ja sellaisella polulla sitten tapasin Zoen. Yhtäkkiä elämäni, joka siihen asti oli ollut niin selkeää ja tavanomaista muuttuikin varsinaiseksi jaettujen katseiden ja varastettujen hetkien ukkosmyrskyksi. En voinut kuvitellakaan sellaista intohimoa. Enkä todellakaan sitä, mitä siitä kaikesta voisi seurata.

Combinen hallitsemassa maailmassa kokemani halu voi kuitenkin olla vaarallista. Päivittäin todistamani tapahtumat ympärilläni saattavat kuitenkin olla vielä vaarallisempia. Selviämmekö kaiken sen kaaoksen keskellä? Pystymmekö paljastamaan salaisuudet, jotka uhkaavat repiä meidät erilleen? Vai onko kohtaloni painua tuntemattomana historian hämäriin - niin kuin on käynyt niin monelle toisinajattelijalle ennen minua.

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Asa ja Sjellsökning

Mitä piilee todellisuuden verhon takana? 

Asan reaalimaailma on murskana. Hänet on jätetty kamppailemaan surun ja epävarman tulevaisuuden kanssa. Etsiessään lohtua hän lähtee muinaisen Sjellsökning-rituaalin tarjoamalle matkalle henkien valtakuntaan. Löytääkö hän kaipaamaansa ohjausta, vai katkooko kokemus hänen mielenterveytensä hauraat langat? 

Sukella maailmaan, jossa muinainen magia törmää dystopiseen todellisuuteen, jossa rakkaus ja menetys kietoutuvat totuuden etsintään. 

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Starland ja Salkku

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, ja tuho saapuu silloin, kun sitä vähiten odottaa. Eversti Starland on pelannut vaarallista peliä, ja nyt on aika viimeiselle kierrokselle. Kiimainen kiilto silmissään hän kääntää ydinasesalkun avaimesta.

Millisekuntia ennen kuin muinaisten tuli valaisee taivaanrannan, Starlandin silmissä välähtää kuitenkin jotain muuta. Mitä hänen ajatuksissaan liikkuu? Kenties hän nauttii aikaansaamansa tuhon suuruudesta? Tai kenties hän ennakoi kaaoksen ja pelon aaltoa, joka pian seuraa - ja jonka aallonharjalla hän aikoo ratsastaa aina hamaan loppuun saakka?

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Bogenhagen ja esoteria

Yggdrasilin kylän sydämessä lepäävät salaisuudet, joita vain harvat uskaltavat tutkia. Kylän tietäjä, Bogenhagen, tuntee Sjellsökningin, tavan kuulla henkien kuiskauksia menneisyydestä ja nykyisyydestä.

Kokemuksestaan Bogenhagen myös tietää, että menneisyyden salaisuudet voivat olla avain vielä tuntemattomaan tulevaisuuteen. Mutta onko jokainen valmis kohtaamaan totuuden, joka voi muuttaa kaiken? Entä jos tulevaisuus ei olekaan sitä, mitä toivomme ?

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Ulfrik ja reaalipolitiikka

Yggdrasilin mahtava ja pelätty Jaarli Ulfrik on aina pitänyt kansansa turvassa. Elämänsä ja olemassaolonsa viralleen uhrannut mahtimies on yhtä kuin Pohjoisterritoriot - tai niin hän luulee.

Mutta mitä tapahtuu, kun valheen ja petoksen verkko kietoutuu Ulfrikin ympärille ja hänet syrjäytetään vallasta? Mitä tapahtuu Pohjoisterritorioille, kun valta lipeää Pohjoisterritorion yhdistäjän käsistä? Entä mitä tapahtuu, kun Pohjoisterritorioiden arkaaiset tavat kohtaavat kahdennenkymmenennen vuosisadan kauhut?

Onko kyseessä loppu? Vai uusi alku? 

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Felina ja luottamus

Olin aina kuvitellut, että hevoset ja tallit riittäisivät elämäni sisällöksi. Mitäpä minä, yksinkertainen tallityttö saattaisin muuta elämältä toivoa?

Sitten: Asa. 

Hän ilmaantui elämääni kuin myrskytuuli. Aluksi olin vähän hämmentynyt, että miksi juuri minä, yksinkertainen “tollotyttö” sain jutella hänen kanssaan. Mutta jostakin syystä hän kuuntelee, eikä koskaan naura. Hänellä on sydän paikallaan ja vaikka hän on Pohjoisterritorioiden Jaarlin tytär, hän kohtaa minut aidommin ja ystävällisemmin kuin kukaan muu.

Silti hän kantaa koko maailman painoa harteillaan. Olen nähnyt, miten hänen isänsä raivoaa. Olen kuullut sotilaiden kuiskailevan talleissa. Heidän maailmansa on täynnä valtaa ja juonittelua. Mutta Asan kanssa kaikki tuntuu silti niin... aidolta. Hän on rohkea ja vahva, ja hänen silmänsä kimmeltävät kuin tähdet yötaivaalla. 

Ymmärrän hänen taistelujaan, jopa niitä, joita hän ei tunnusta itse käyvänsä. Hän ei ole vain prinsessa; hän on ihminen, joka tarvitsee apua. Ja minä haluan olla tuo tuki.

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Media ja harhautus

Maailman katolta sijaitsevasta vanhan maailman aikaisesta linkkitornista kajahtaa houkutteleva ääni: kuuntele kaikkea sitä, mitä he eivät halua sinun kuulevan. Radio Nouseva Eurooppa uhmaa Federaation valtaa yksinkertaisesti kertomalla totuuden ja vain totuuden… 

… ja ehkä soittamalla hieman Gun’s and Rosesia väliin. 

Sulosävelien välissä Radio Vapaa Eurooppa kutsuu luokseen kaikki Federaation valheiden verkossa elämäänsä eteenpäin kyntävät. Samalla tavoin tämä kirja on kutsu kaikille rohkeille liittyä mukaan ja kohdata totuus: mitä sellaista maailmassamme onkaan, joka on kyllä totta - mutta jonka kertomista vältellään viimeiseen asti?

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Federaatio ja korruptio

Federaation todellinen kerma ei asu Capitolissa, vaan nousee ylös maailman korkeimpaan rakennukseen, Capitolin Torniin. Pilvenpiirtäjässä toisiaan tapaavat mahtavimmista mahtavimmat: poliitikot, propagandistit, komissaarit  ja kaikki merkittävimmät tehtaanomistajat. Heidän murheensa ovat kaukana arkisista: ne keskittyvät ylevämpien tarpeiden tyydyttämiseen.

Mutta mitä tapahtuu vallan kulisseissa, kun status quota järkytetään? Muuttuvatko ilmaisten drinkkien maut karvaammiksi? Katoaako irstailun nautinto?

Tietenkin eliitti tietää, että totuus on toisenlainen, kun koneistoalamaisille halutaan uskotella - mutta ymmärtääkö kukaan, mitä tapahtuu, kun tämä totuus alkaa vähitellen valjeta tavallisille kansalaisille? 

Mutta Minulla On Kerrottavaa - Starland ja kuolema

“Jotkut kuvaavat minua ‘kuoleman sanansaattajaksi’. Minusta se on vain typerien lampaiden määkimistä. Onko se muka minun vikani, että tämä maailma on niin täynnä epäpätevyyttä ja kyvyttömyyttä? Ja onko se muka minun vikani, että minä tunnun olevan ainoa, joka on valmis menemään päätyyn asti saadakseni aikaiseksi sen, mitä pitää?

Jotkut ehkä kavahtavat ajatusta, että heitä ajaisi eteenpäin joku muu kuin typerät ‘tunteet’ tai heiveröinen ‘moraali’. Tai heidän ailahtelevainen käsityksensä hyvästä ja pahasta. Jotkut ehkä ajattelevat, että on kuvottavaa toimia niin kuin minä toimin: käyttää muita ihmisiä työkaluina, manipuloiden ja pakottaen heitä kohti sitä, minne kulloinkin pitää mennä. Sama se minulle on - minä en elä muita miellyttääkseni, vaan saadakseni aikaiseksi.

‘Mitä asioita sitten pitää saada aikaiseksi’, kysyt? Totta puhuakseni - en ole itsekään aivan varma. Ei minun tarvitse. Sillä olen varma siitä, että tuo varmuus kyllä aikanaan kirkastaa itsensä sekä itselleni - että aivan kaikille muille."

Valmistaudu kohtaamaan mies, joka elää kuollakseen. Tämä ei ole vain tarina, vaan laskeutuminen suoraan pimeyden sydämeen. 

Palava Maa - Tanssi

Kaikki lähtee liikkeelle tanssista – tai ainakin kaikki se, millä mitään väliä lopultakaan on. 

‘Palava maa’ kertoo Xavierin ja Hollyn tarinan, joka on kuin tanssi kahden äärimmäisyyden välillä. Ajelehtijana hankaluuksia kerännyt Xavier tutustuu tanssinopettaja-Hollyyn, jonka ainutkertainen luonne tuo pienen pilkahduksen päivänvaloa Pariisin postapokalyptiseen reaalitodellisuuteen. Eriarvoisen parivaljakon suhde on kuin intohimoinen tango; se alkaa dramaattisesti ja etenee määrätietoisesti, vetäen pariskuntaa kaiken aikaa lähemmäs toisiaan. 

Mutta mitä tapahtuu, kun Xavierin raa’an elämän rytmi uhkaa sekoittaa hänen ja Hollyn askeleet? Mitä tapahtuu, kun mies, joka halusi vain tulla jätetyksi rauhaan, ei lopultakaan pääse karkuun maailman hankaluuksia? Jatkuuko tanssi loppuun saakka – vai katkeaako musiikki kesken loppuhuipennuksen?

‘Palava maa’ kertoo ennenkokemattoman tarinan raunioituneesta rakkauden kaupungista. Se muistuttaa, että tanssi on elintärkeää, erityisesti silloin, kun maailma on harmaa ja ankea. 

Palava Maa - Pariisi

Pariisi - raunioina. Silti toivo edelleen elossa.

Kuvittele rakkauden kaupunki, tuo Seinen varrella väreilevä helmi - mutta ilman sen tyypillistä loistoa. Näe edessäsi ydinsodassa tuhoutunut suurkaupunki, jonka säteilevä pöly pyörii tuulessa ja jonka rakennusten rauniot kohoavat rosoisina muistomerkkeinä menneestä. Kävele suojapuvussasi jokirantaan ja näe Eiffel-tornin katkennut kärki keskellä säteilevää virtaa. Muista, kuinka helposti kaikki voi lopultakin särkyä.

Tulevaisuuden Pariisissa kellarit ovat turvapaikkoja. Orpokodit, sotilastukikohdat ja kapakat; koko elämän kirjo pitää mahduttaa sinne, minne säteilevät hiukkaset eivät pääse. Pariisilaiset elävät varjoissa, mutteivät siltikään ole kadottaneet sitä, mikä kaikkein tärkeintä on. Vaikka maailma ympärillä on raunioina, toivo paremmasta huomisesta ei ole sammunut.

Palava Maa - Puhdistaja

Kuvittele harmaa maailma, jossa ilo on yhtä harvinaista kuin värit. Kuvittele ankeaa pölyä, joka ilman kurissapitoa leviää kaikkialle, tukehduttaen säteilevään usvaansa kaiken, millä merkitystä on.

Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että edes lyhyen hetken Pariisi saa hengittää vapaammin. Tämä on arkista työtä: päivämme kuluvat palavan maan pölyä huuhdellessa, vaikka valmista ei tule koskaan. Kun jonkun kolkan saa selväksi, pian jo uusi pölymyrsky saastuttaa kadut gammapartikkeleillaan. Silti teemme tätä vaarallista, kuluttavaa ja loputtoman pitkäveteistäkin työtä. Vain siksi, että olemme Puhdistajia.

Miksi sitten vaivautua? Miksi puhdistaa aina vain uudelleen samoja kadunpätkiä, joille astumisesta kukaan pariisilainen ei ilman suojapukua edes harkitse? Ehkä teemme sen siksi, että olisi edes joku, joka uskoisi huomiseen. Tai ehkä vain siksi, ettemme osaa muutakaan. Ehkä on niin, ettei tulevaisuudeton maailmamme osaa muuta kuin tarrata menneeseen.

Palava Maa - Leijona

Denfert-Rochereaun leijonapatsas on kivinen vartija Pariisin keskellä. Sen katse on luotu horisonttiin, vaikka pariisilaisten mieli vaeltaisikin syvyyksiin. Mitä mahtaisikaan patsas ajatella sen kotikaupungin ankeasta ilmeestä? Mitä se kertoisi, jos osaisi puhua? 

Ehkä se pohtisi, mitä tapahtuukaan syvällä maan alla, katakombeissa. Ehkä se tietäisi sieltä löytyvän Varaston 51. Ehkä se olisi nähnyt erikoisvartion sotilaita laskeutumassa sinne säteilysuojapuvuissaan ja miettisi, mitä he sieltä kuolleiden keskeltä etsivät? Tai mitä he siellä säilyttävät? 

Jos kyseessä olisi elävä leijona, niin ehkä se tuntisi viiksikarvoissaan, että Pariisin kohtalo ratkaistaan juuri siellä: syvällä maanalaisessa pimeydessä. Siellä, minne palavan maan pöly ei koskaan laskeudu - ja johon sen kivinen, suojeleva tassu ei koskaan aivan yllä.

Palava Maa - Isä Raphael Legrand

“Onko Xavier kostaja vai langennut enkeli? Sitä mietin päivästä toiseen ja yritän samalla pohtia, missä kohtaa meidän polkumme oikein erosivat? Tiedänhän minä, että tämä säteilevä maailmamme ei ole oikeudenmukaisuuden ylin alttari, mutta toisaalta Isän tiet on tuntemattomat ja mielestäni 'silmä silmästä sokeuttaa koko maailman'.

Toisaalta onko Isän tahto oikeasti se, että elimme niin kovan lapsuuden? Millaista suunnitelmaa mahtaakaan palvella julmuus, jolla lapselta riistetään vanhemmat niin nuorena? Onko edes mitään suunnitelmaa, jota sellainen vääryys voisi palvella? 

Ja sitten toisaalta: anteeksianto… minä tiedän, että minun pitäisi yltää siihen ja ymmärtää Xavieria, vaikka se välillä niin mahdottomalta tuntuukin. Ja toisaalta - onko oikein, että anteeksi pitää antaa myös sille, joka on itse kykenemätön antamaan mitään anteeksi?"

Mitä tapahtuu, kun Isä Legrand kohtaa lopulta lapsuudenyhtävänsä pimeän puolen silmästä silmään? Auttaako usko tuolloin hengenmiestä, vai saavatko reaalimaailman pirut Raphaelista otteen?

Palava Maa - Dominique Chastain

"Tämä maailma ei ole tavallisia ihmisiä varten… eikä Varasto 51B ole mikään tavallinen varasto. Se on velvollisuus, joka meidän on kannettava, vaikka joskus sen salaisuus tuntuisi musertavalta. Minä, jos kuka, sen tiedän, kun olen kaikki nämä vuodet Erikoisvartiota johtanut. Suorittaen velvollisuuttani täällä syvällä maan alla, tuon portaikon päässä, jonka yläosassa lukee eleettömästi vain ‘Les Catacombes de Paris’. 

Ja Herbaux... Xavier Herbaux. Mitä ajattelisin tuosta miehestä, joka on niin täynnä vihaa - ja joka on samaan aikaan niin käsittämättömän kykenevä? En minä tietenkään kaikkea voi nähdä, jotenkinhan tuo kultakieli onnistui jallittamaan Hollynkin, jolla valinnanvaraa kyllä olisi ollut. Enkä aivan ymmärrä, miksi niin on. 

Tässä maailmassa Xavierin kaltaiset ihmiset ovat kuitenkin harvassa: tarkoitan siis tehokkaita ihmisiä. Luotettavia ihmisiä. Ennakoitavia ihmisiä. Xavier seuraa minua aivan minne vain… seuraa erikoisvartiota aivan minne vain. Ja hän tekisi sen kaiken silmää räpäyttämättä - vain siksi, että me teemme sen, mikä on oikein.

‘Minulle on aina sattunut ja tapahtunut’, hän sanoi valintakokeiden alussa, ja minä hymyilin. Aavistin nimittäin, että se, mitä Xavier aikaisemmin oli kokenut, ei tulisi olemaan missään mittakaavassa siihen, mikä hänen edessään vielä odotti.” 

Palava Maa - Holly ja kukka

Vaikka maailma ympärilläni palaakin, ei se silti tarkoita, etteikö kauneutta voisi löytää kaiken tämän alta. Ja vaikka elämmekin tuhotun Pariisin kellareissa, ei se silti tarkoita, etteikö täälläkin voisi tanssia.

Silti, vaikka luulen jo kohdanneeni kaiken, Xavier Herbaux askarruttaa minua. Mitä tarkalleen ottaen symboloi se kuivakukka, jonka hän antoi minulle lahjana Robinson Crusoen sivujen välissä? Anteeksipyyntökö se oli? Ainakin syytä olisi. Vai ehkä kukka onkin hänen tapansa sanoa, että kaikesta kurjuudesta huolimatta maailmassa on edelleen olemassa jotain kaunista? 

En tiedä.

Vaikken aivan ymmärrä sitä miestä, niin ainakin sen verran on varmaa, että hän näkee minussa jotakin muutakin kuin vain sen Truman Capoten hahmon, jonka mukaan minut on nimetty. Silti, vaikka Xavier nyt sitkeästi haluaakin minua jallittaa, haluan selvitä tässä palavassa maailmassa omin avuin. En ole kenenkään pelastettava kukkanen – vaan jotakin aivan muuta. Ja se hänen on syytä hyväksyä.

Palava Maa - Holly ja Xavier

Rakkaus ei aina syty odotetussa paikassa tai aikana. Minun ja Xavierin tarina on tästä elävä esimerkki. "Palava Maa" ei ole vain tarina selviytymisestä, vaan myös siitä, miten kaksi outoa sielua löytävät toisensa tuhon keskeltä.

Kas, päivää" – ne sanat muuttivat kaiken. Siinä hetkessä, kaiken synkkyyden keskellä, Xavier näki minussa jotain, mitä muut eivät nähneet. Tangon pyörteissä tunteemme alkoivat herätä. Miguelin tiukat säännöt parinvaihdosta tekivät kohtaamisistamme harvinaisempia, mutta entistäkin odotetumpia. Sitten se Robinson Crusoen sivujen välistä löytynyt kuivakukka symboloi oli anteeksipyyntö vailla vertaa, ja vaikka olin jo vannonut jättäväni koko häntäheikin sikseen, yhtäkkiä tajusin, että olin valmis antamaan hänelle uuden mahdollisuuden.

Sitä tarvittiinkin, koska tilanteemme ei ollut helppo. Xavier ei ole joustavin tuntemani ihminen. Vanhempani eivät voi sietää häntä. Ja toisaalta, en minäkään aina - ainakaan silloin, kun hän hankkiutuu toistuvasti vaikeuksiin ties kenenkä kanssa. Silti, tiedän että Xavier on valmis menemään vuokseni aivan päätyyn saakka ja vaikka en aina ymmärtänytkään hänen periaatteitaan, opin luottamaan hänen rakkauteensa ja sitoutumiseensa.

Vaikka maailma ympärillämme onkin täynnä vaaroja ja menetyksiä, rakkaus on liekki, joka meidät pitää lämpimänä ja valaisee tietämme. "Palava Maa" on todistus siitä, että jopa tuhkasta voi nousta jotain kaunista ja pysyvää. Se on meidän tarinamme – Hollyn ja Xavierin.

Palava Maa - Orly

Nähdä Pariisi - ja kuolla.

Mutta oletko koskaan miettinyt, miltä Pariisi näyttäisi maailmanlopun jälkeen? Tai millaiseksi muuttuukaan rakkauden kaupunki, jonka kaduilla ei voi taivaltaa ilman säteilysuojavarustusta? "Palava Maa" johdattaa sinut dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa Pariisi on muisto menneestä, ja jossa sen lentokentät eivät ole enää portti maailmaan, vaan muistojen kauhugalleria.

Palava Maa - La Clemence

Kuvittele maailma, joka kaiken harmautensa ja tuhonsa alta esittelee myös viitteitä entisten aikojen suuruudesta. Kuvittele La Clémence -ilmalaiva, tuo suuri valkoinen zeppeliini, jota ennen sotaa käytettiin lähinnä kai muonitsemistarkoituksiin - ainakin sen aiemman omistajan nimi, Michelin, viittaisi vahvasti ravintolamaailmaan. 

Kuin kohtalon oikusta Suuren Sodan loppuhuipennuksessa La Clémence makasi hangaarissa odottamassa lentokuntoisuustarkastusta. Viimeistä tarkastusta ei koskaan ehditty tehdä, ennen kuin maailmanloppu teki sellaiset tarpeettomaksi. Niin ilmalaiva jäi odottamaan Orlyn hangaariin päiviä, jotka eivät koskaan enää koittaisi.

Sitten, sattumalta Uuden Ranskan Tasavallan armeija muisti 

La Clémencen. Sille löydettiin kuin löydettiinkin uusi tarkoitus. Ja vaikka sen uumenista tarjoiltavat kokkailut eivät enää koskaan olisikaan kyseisen ilmalaivan suurin anti, tässä uudessa ja harmaassa maailmassa se tarjoilisi kansalle annosta, jota se kaikkein kipeimmin kaipasi: pelastusta. 

Vihreä Helvetti - Estelle

Auringon ensi säteet siivilöityivät huoneeseen. Ne täyttivät tilan kauttaaltaan omilla kultaisilla hiukkasillaan. Huoneen raikas ilma väreili odotuksesta. Estellen herätessä uuteen aamuun vanha gramofoni huokui ilmaan menneen maailman kaipuuta. Se kertoi omia tarinoitaan ajasta ennen Federaatiota ja Combinea - kuiskutellen salaisuuksiaan tuolta menneeltä aikakaudelta, jota eivät värittäneet toisinajattelijoiden vainot ja tunkkainen mielipiteiden vahtiminen, vaan joka oli täynnä mahdollisuuksia rakkauteen ja vapauteen. 

Tässä kultaisessa hetkessä Domenic Reeves ensi kertaa näki sekä Estellen että kaikki nuo mahdollisuudet. Kahden erilaisen sielun vastakohtaisuuden hankaus rätisi ilmassa. Lopulta nuo kipinät tulisivat sytyttämään roihun, joka saisi kenties vielä maailman palamaan.

Mutta ei vielä tuona aamuna. Ja vaikka Reeves tiesikin tulevaisuuden olevan täynnä synkkiä varjoja, tuon yhden aamun valoisuus ja toivo kantoivat pitkälle. 

Vihreä Helvetti - Reeves ja katumus

Tuijottaessaan ulos Federaation tornista, Domenic Reeves tunsi Capitolin talven koleuden tarttuvan sydämeensä. Hallintokaupungin valot tuikkivat kaukana alla. Ne olivat todiste valtavasta koneistosta, jota hän komensi. Silti: näiden vallan kammareiden sisältä tarkasteltuna hänen mieltään ei täyttänyt intomielinen federalismi tai seuraavien yhtenäisyyden askelien looginen miettiminen.

Niiden sijasta hän ajatteli kaikkia niitä polkuja, joita ei sittenkään ollut tullut kuljettua. Niitä hetkiä, joissa toisenlainen valinta olisi saattanut säästää hänet niin paljolta. Noiden lukemattomien, Federaation nimissä tehtyjen päätösten paino musersi hänet nyt alleen. Oliko hän joskus todella uskonut viralliseen jargoniin Federaation kaikkivoipaisesta viisaudesta? Vai oliko hän nyt enää vain yksittäinen ratas tuossa samassa koneistossa, joka jauhoi häntä elävältä?

Mielessä välähtelivät tutut kasvot: Joy… ja erityisesti Estelle. Jokainen mielessä häälyvä hymy oli muistutus elämästä, joka oli kukkinut korkeintaan kunnianhimon ja vaatimusten varjossa. Hän oli uhrannut kaikki henkilökohtaiset suhteensa valtansa tähden - vain huomatakseen lankeemuksensa hetkellä olevansa täydellisen, loputtoman yksin. 

Tuulen ulvoessa ulkona Reeves tunsi sydämessään enää katumuksen, joka tuntui lähennä kalvavalta kivulta. Se oli jatkuva muistutus siitä, mikä hän oli ollut - ja myös siitä, joksi hän oli tullut.

Vihreä Helvetti - Coco ja harhat

Vangittuna lasiseen häkkiinsä, Ariadne "Coco" Vandenbergin mieli alkaa vähitellen pirstoutua. Kuin rikkonainen peili, se heijastaa katsojaansa kahta eri todellisuutta. Toisaalta maailmaa katselee Coco, tuo hillitön ja elämänjanoinen taskuraketti, ja sitten toisina hetkinä sitä tutkailee myös Ariadne, viaton ja herkkä kukkanen. Combinen everstin järjestämässä painajaismaisessa vankeudessa hän ei ole kuitenkaan jäänyt kahden jakautuneen mielenpuolikkaidensa kanssa - joukkoon on liittynyt myös muita outoja seuralaisia.

Ensiksikin hänen luonaan vierailee Sinipukuinen Mies, joka pohtii pohtimasta päästyään arvoituksellisia kysymyksiä olemassaolosta ja sen tarkoituksesta. Savun peittämässä huoneessa istuu toisinaan myös Mustahuulinen Nainen, aina valmiina vielä yhteen savukkeeseen ja sen savuhaituvien välistä lausuttuun kuivaan kommenttiin elämän kurjuudesta. Ja yleensä nurkassa leikkii myös Pieni Poika, joka rakentaa taskujensa loputtomista palikkamääristä mitä mielikuvituksellisimpia rakennelmia.

Mutta ovatko nämä hahmot enemmän kuin pelkkiä harhoja? Ovatko ne sittenkin Coco/Ariadnen sisäisen maailman heijastuksia, jotka kuvastavat kenties hänen yksinäisyyttään, epätoivoaan, ja kamppailuaan todellisuuden otteen luisuessa yhä kauemmas? Vai ovatko ne vain seuralaisia yhä lohduttomammaksi käyvässä reaalitodellisuudessa?

Coco/Ariadnen tarina on koskettava kuvaus ihmismielen kyvystä luoda selviytymiskeinoja jopa kaikkein synkimmässä syvyydessä. Hänen harhansa ovat todiste siitä, kuinka vahva mielikuvitus voi olla, kun ulkoinen maailma on muuttunut sietämättömäksi.

Vihreä Helvetti - Adalie Pechman (tai ehkä Pech)

Minulle sukupuoli ei ole kiveen hakattu rakennelma, vaan jotain, mikä muuttuu ajassa ja tilassa – ehkäpä jopa useita kertoja viikossa. Tänään olen neiti Pech. Eilen herra Pechman. Huomenna? Se jää nähtäväksi.

Olen edelläkävijä, joka haluan muuttaa maailman progressiivisemmaksi. Tai ehkä haluankin vain muuttaa maailman mieleisekseni.

Joskus edelläkävijän osa on raskas. Muut eivät ymmärrä suurempaa hyvää tai tekevät ilkeitä virheitä puhuttelussa. Mutta minä jos kuka tiedän, että sukupuoliroolien ongelma on kriittisin tässä meidän maailmassamme. Aivan kaikki muu voi odottaa hetken, mutta toisten huomioimisen osaltahan kyse on vain pienestä huomaavaisuudesta, joten sen luulisi ajavan kaikesta ohi. 

Ilkeämielisiä väärinymmärtäjiä nimittäin riittää. Joidenkin mielestä identiteettini on samanaikaisesti viiltävä ase ja särkymätön suoja mitä tahansa kritiikkiä vastaan. Ehkä he ovat oikeassakin. Yrittäkääpä itse hyökätä sellaista vastaan, jonka muoto muuttuu jatkuvasti. Minä en välitä, sillä sehän on teidän ongelmanne. Ei minun.

Vihreä Helvetti - Thüssen ja toiveikas visio

Pilvien yläpuolella, korkealla Federaation huipulla, toimistoni ikkunat avautuvat maisemaan, jota Zitadellen kaduilla tallustavat eivät koskaan näe. Tässä paikassa, jossa ilma on puhdasta ja näkymät avarat, realiteetit ovat toisenlaisia. Mietteeni koskevat Federaation vakautta ja tulevaisuutta, eivät yksittäisten sektorien hävettävän olemattomia murheita.

Teekupposen ääressä onkin helppo unohtaa katutason melu ja slummien kurjuus. Ja tarpeen se onkin, sillä minun tehtäväni on varmistaa järjestelmän jatkuvuus ja rakentaa yhtenäisyyttä silloinkin, kun mitään pyhää ei enää ole. Joskus sellainen tyhjästä muuraaminen vaatii määrätietoisia toimenpiteitä ja tinkimätöntä toteutusta. Mutta mitäpä tuosta - vain minä näen koko kuvan ja ymmärrän, mihin pitää olla valmis vain, jotta huominen joskus koittaisi.

Minun näkökulmastani jokainen toimi palvelee suurempaa kokonaisuutta. Jokainen päätös tähtää rauhaan ja järjestykseen. Jokainen ihminen on keino päästä kohti tavoitetta. Ja vain täältä korkeuksista kykenee näkemään kokonaiskuvan täysin kirkkaasti.

Vihreä Helvetti - Sachsenlauten ja kylmä realismi

Sukella Sachsenlautenin uudelleenkoulutusleirin piikkilankojen taakse. Siellä väärinajattelijoita tervehtivät kylmä kivipiha, ankeat lautarakennukset ja inhimisyyden rappio - mutta toisaalta myös ihmissydämen lujuus ja periksiantamattomuus. 

Vaikka taivas leirin yllä onkin usein lyijynharmaa ja ajatusrikollisten kiusaksi keksityt rangaistukset mielipuolisia, vankien sydämissä elää silti sitkeä toivo. Päivien toistuessa pelottavan samanlaisina jokainen pieni uhman hetki, jokainen jaettu katse voi olla merkki siitä, että vastarinnan henki ei ole vielä kuollut.

Vihreä Helvetti - Estelle ja Reevesin Salaisuus

Kielletty suhde, joka syntyy salaisuuksista ja intohimosta. Domenic Reeves, korkea-arvoinen vallanpitäjä Combinen joukoissa ja toisaalla: Estelle, nainen jonka menneisyys ja nykyisyys kätkeytyvät hämäriin arvoituksiin. Heidän yllättävä kohtaamisensa on kipinä synkkään todellisuuteen, jossa jokainen puhtaan rakkauden hetki tuntuu varastetulta.

Kuiskatut sanat kantavat enemmän kuin mitä ääneen uskotaan sanottavan. Rakkaus on vastavoima maailmalle, jossa tunteet ovat alistettuja ja yksilöllisyys tukahdutettua. Ja kuitenkin: salaisuus rikkoo ensin kantajansa - ja lopulta niin paljon muutakin.

Lopulta valinnan aika koittaa. Vääjäämättömiä seurauksia ei voi enää kiertää. On pakko valita: sydän vai järki.

Vihreä Helvetti - Seurastajat ja Viiden Tähden Osiris

Oletko kyllästynyt Federaation harmaaseen arkeen? Kaipaatko elämääsi väriä, aitoa yhteyttä ja unelmiesi täyttymystä? Viiden Tähden Osiris avaa sinulle portit maailmaan, jossa Seurastajat eivät ole vain palvelijoita, vaan kumppaneita, kuuntelijoita ja intohimon herättäjiä.

Kuvittele illallinen kynttilänvalossa elegantin ja karismaattisen Seurastajan kanssa. Hän ei ainoastaan näytä jumalaiselta, vaan hänen sujuvat juttunsa ja hersyvä huumorintajunsa tekevät illastasi unohtumattoman. Koe hetki, jolloin tunnet olevasi maailman upein olento. Koe harvinaislaatuinen mahdollisuus jakaa syvällisiä ajatuksia ja kokemuksia henkilön kanssa, jolle sinä olet todeksi tullut Jumalatar maan päällä.

Viiden Tähden Osiriksessa asiakas on Kuningatar.

Vihreä Helvetti - Clarrissa Weisshaupt ja Taivasvalot

Olen elämässäni nähnyt paljon. Jopa aivan liikaa.

Olen kasvattanut lapsia, jotka eivät ole omiani - samaan aikaan, kun olen kaivannut sitä yhtä, joka olisi ollut omani. Olen yrittänyt löytää valoa maailmasta, josta sitä tuntuu aina vain enemmän puuttuvan. Yritän estää kivuliaita muistoja nousemasta pintaan vaikka niiden joukossa on eräs, joka vaivaa minua vuosi toisensa jälkeen.

Tässä lähellä on laakso. Sanotaan, että sinne putosi tähti kauan kauan sitten. Nyt tuosta tähdestä ei ole jäljellä muuta kuin musta, myrkyllinen kraatteri, mutta ehkä siellä on muutakin. Ehkä se tosiaan on Taivasvalojen koti. Niin minä ainakin toivon.

Taivasvalot liikkuvat nopeammin kuin mikään ihmisen rakentama. Ne leijuvat ja häikäisevät, ja sitten katoavat horisonttiin yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Olen saanut selville, että poikani - Max - oli innostunut niistä. Ja nyt, kun olen asioita ajatellut, tuo into on kai tarttunut minuunkin.

Tiedän kyllä, että kraatterin sumuun tähyileminen on toiveajattelua pahimmillaan. Mutta mitä muutakaan tekisi äiti, joka palavasti haluaisi nähdä poikansa vielä vihoviimeisen kerran? Mutta en ole luovuttanut.  Minä olen täällä. Joka aamu. Rukoilen taivasvaloja.

Ja kun ne vastaavat... sitten minä lähden.

Vihreä Helvetti - Reeves ja Palava Metsä

Sisäisen turvallisuuden komissaarin Domenic Reevesin uni on painajaismaisen selkeä: hänen edessään kohoaa karrelle palanut metsä, samalla kun aaltojen ääni lyö rantaan. Tämä painajainen ei ole vain satunnainen yöllinen harhakuva. Se kietoo sisäänsä Reevesin mielenmaiseman keskeisimmät teemat: menneisyyden tuhon, historian katumuksenkohteet ja vääjäämättömään loppuun johtavan polun.

Mutta mitä Reeves näkee seistessään uniensa maiseman äärellä? Tunneeko hän syyllisyyttä menneestä vai pelkoa tulevasta? Miten hänen unensa vaikuttavat hänen loppuelämäänsä - vai onko niillä lopultakaan mitään merkitystä?

Puhdas Veri - Etnonationalismi

Kansakunta voidaan määritellä yhteisen perinnön, kuten kielen, uskonnon… tai sitten etnisen perimän kautta. Mutta mitä tapahtuu, kun "veren puhtaudesta" aletaan puhua vallan korkeissa saleissa ja mihin se johtaa, kun ihmisiä aletaan luokitella perimän perusteella? Onko olemassa testiä, jolla kukaan voi osoittaa olevansa riittävän puhdas jäädäkseen eloon? 

“Vihreän helvetin” sisarteos "Puhdas Veri" katsoo pelottomasti kohti etnonationalista sortoa kerronnallisen proosan keinoin. Se kuvaa, mitä tapahtuu, kun ihmisen arvo aletaan nähdä ensisijaisesti vain hänen syntyperänsä kautta. Teemojensa kautta se kysyy myös kysymyksen: jos kerran autoritaarinen ja ekologiaan perustuva kontrollikoneisto ei ollut vaihtoehto, niin ovatko asiat jotenkin paremmin poliittisen spektrin toisessa äärilaidassa? 

Puhdas Veri - Mieheksi Kasvaminen ja Incelit

Tuntuuko sinustakin, että maailma asettaa miehille täysin kohtuuttomia vaatimuksia? Ovatko naiset liian koppavia valitsemaan muita kuin vain komeimmat kukot siltä taisteluareenalta, jota elämäksi kutsutaan? Onko modernin miehen kohtalo armoton: jäädä yksin? 

Magnus Arvidsson kokee syvää epätoivoa naismarkkinoilla. Ensin hänen lähestymisensä torjuu Trine. Sitten Jaarlin karkoitetun tyttären väitetyt väärinkäytökset saavat mielenmyrskyn läikkymään päiväkirjaan. Lopulta Magnus huomaa kamppailevansa tunteidensa kanssa aivan yksin ja hetken päästä mieleen nousee ajatus: “ovatko naiset oikeasti kaiken sen vaivan arvoisia?” Tämän ajatuksensa kanssa Magnus ei jää yksin, vaan ajattelu saa tukea uuden Jaarlin puheista. Vähitellen uusi ideologia saa työnnettyä juurensa hedelmälliseen mielen maaperään. Mutta onko tämä ajatus - kerran kantajaansa takerruttuaan - enää ensinkään irti juurittavissa? 

Puhdas Veri - Kauris

Talvinen tunturi, hyytävä tuuli ja jaettu odotus. Kaksi naista piilossa puun oksalla, sulautuneena valkeaan maisemaan. Selviytyminen vaatii äänetöntä liikkeettömyyttä. Kylmä pakottaa vartalot lähekkäin. Hetken he näyttävät yhdeltä olennolta, liikkumattomalta varjolta lumisten oksien lomassa. Se on käytännöllistä, tietenkin. Mutta puun oksiston tarjoamassa piilossa, jaetun hengityksen tiiviissä tilassa, väreilee jotain enemmänkin kuin pelkkää käytännöllisyyttä.

Jaetussa tilassa erot häviävät. On vain kaksi ihmistä, jotka luottavat toisiinsa. Ja kun saalis ilmestyy näkyville, Felinan käsi etsii Asan kämmenen ja puristaa sitä sanattomaksi merkiksi. Asa korjaa Felinan kireäksi jännitetyn jousikäden asentoa, sormet Felinan jännittynyttä otetta vasten. Pieni, ohjaava kosketus vapauttaa jännityksen. Sormen ojennus ja - onnistuneen laukauksen jälkeen naiset katsovat toisiaan syvälle silmiin. 

Puhdas Veri - Karhu

Pohjoisterritorioiden talvinen maisema on lumoavan upea, mutta luonto on kauneutensa alla myös armoton. Lumisessa metsässä, saalista odottaessaan, Asa aistii jotain liikkuvan. Hän kuulee oudon äänen ja kääntyy. Yhtäkkiä talvisessa metsässä hänen edessään seisoo karhuemo pentuineen – metsän kuningatar jälkikasvuineen - elämänsä terässä ja kaikkea muuta kuin talviunilla. Oudon unirytmin lisäksi karhussa ei kaikki muukaan ole läheskään kunnossa. 

Outo kohtaaminen lumisessa metsässä jää vaivaamaan Asaa. Aina ajatellessaan karhua, hän tuntee sisimpäänsä leviävän syvän kylmyyden, joka ei johdu tunturituulesta. 

Tuo aavistus, Skågens Åndin viesti, kantaa mukanaan synkkiä ennusteita lankeemuksesta. Siitä että kukaan, ei edes vahvin, ole turvassa Pohjoisen vaaroilta tai kohtalon armottomuudelta. 

Puhdas Veri - Arvid ja rauha

Elämäni täällä Yggdrasilissa on ollut hyvää. Työ sepänpajalla on perustavanlaatuista ja rehellistä. Takomisen rytmi, aamun rauha, pakkasmarjateen tuoksu sekä perhe – siitäpä se elämän perusta löytyy. Vuodet ovat vierineet ja minun mielestäni hyvään suuntaan - ajoittaisista harmeista huolimatta.

Silti tuntuu, että nyt on myrsky nousemassa. Uusi Jaarli puhuu veriperinnöstä ja "Pohjoisen veren" suojelemisesta. En ole aivan varma, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta aavistan, että mitään hyvää siitä ei voi seurata. 

Koko elämäni olen elänyt rehellisyyden polulla, oppaanani terve järki ja maltti. Mutta tämä puhe "puhtaasta verestä" ja syrjäyttämisestä tuntuu uppoavan kovin moniin ympärilläni. Vaikka elämä edelleen kulkeekin, on jotenkin vaikeaa nauttia rauhasta samalla kun tuntee epäoikeudenmukaisuuden ja pelon kasvavan ympärillään. Jotain on tehtävä, mutta mitä?

Ja miksi kylän sepän pitäisi olla se, joka ensinnä jotakin alkaa tekemään?

Puhdas Veri - Einar ja myrsky

Olen nähnyt täällä krouvissa monenlaista porukkaa. Sanotaan mitä sanotaan, niin juopot ovat kaikki erilaisia, jokainen omanlaisensa, ja siinä onkin tämän työn suola. Mutta nyt tuntuu kuin myrsky olisi nousemassa. Uusi Jaarli puhuu veriperinnöstä, 'Pohjoisen veren' suojelemisesta ja puhtauden testeistä. Lisäksi Jaarli väittää, että vain ne, jotka ymmärtävät vaikeiden toimien tarpeellisuuden, ovat todella meikäläisiä.

Minua tämä puhe 'puhtaasta verestä' ja ihmisten jaottelusta tarttuu liian moneen. Jaarli vetoaa pelon naulaan, johon voi aina iskeä vasarallaan. Samaan aikaan tunnen, kuinka iso pyörä liikkuu jalkojeni alla. Suuri loppunäytös on selvästi alkamassa. On vaikeaa nauttia rauhasta kun tuntee epäoikeudenmukaisuuden ja pelon kasvavan asiakkaiden puheissa. 

Jotain on tehtävä, mutta mitä?

Puhdas Veri - Cecilie ja ihmisen arvo

Mitä tapahtuu, kun yhteiskunnan jäsenten arvoa aletaan mitata verenperinnön kautta? Kuka sellaisessa jaossa voittaa, kuka kärsii? Kuka kaikesta lopulta hyötyy?

Puhdas Veri ei ole vain tarina isoista teemoista. Se on myös syväluotaus yksilöiden, erityisesti naisten, kokemiin henkilökohtaisiin kärsimyksiin ja vastoinkäymisiin maailmassa, jossa eugeeninen kallon muoto ja synnyttämiseen soveltuva ruumiinrakenne määrittävät naisen aseman. Tarina ei jätä kiveäkään kääntämättä, vaan näyttää, kuinka hurmoksellisten kansanjoukkojen huudot vaihtuvat pian hiljaiseen kyräilyyn, sopimattomien ihmisten kitkemiseen ja lopulta… niin, lopulta hiljaa pimeydessä vuodatettuihin yksinäisiin kyyneliin. 

Näiden tarinoiden ja kokemusten kautta Puhdas Veri näyttää toisaalta, millaista on elää naisena maailmassa, joka pyrkii rajoittamaan, määrittelemään ja hallitsemaan naisia heidän fyysisten piirteidensä ja yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Mutta ei kaikki pelkkää synkkyyttäkään ole: toisaalta kirja on tarina myös taistelusta omanarvontunnon, turvallisuuden ja vapauden puolesta.

Puhdas Veri - Arvid ja Camille

Muistan sen illan selvästi. Istuimme alas vuononrantaan ja viimein pelkäämämme hetki oli läsnä. Camille alkoi kertoa ajasta ennen kuin tapasimme. Hän kertoi juhlista, pimeydestä ja siitä, mitä varjoissa oli tapahtunut. Vaikka saatoin aavistaa tarinan kulun jo ennalta, sen kuuleminen hänen huuliltaan, heiveröisen äänen värähdellessä, oli silti valtava järkytys.

Hän käänsi kasvonsa pois, mutta siltikin saatoin nähdä hänen olemuksessaan kannetun kivun ja tuskan. Tiesin, että hän pelkäsi, miten reagoisin. Pelkäsi tietenkin, hylkäisinkö hänet.

Mutta kun hän lopulta hiljeni ja painoi päänsä alas, tiesin varmuudella vain yhden asian. Vedin hänet hitaasti syliini. Halasin häntä pitkään. Juuri samalla tavalla kuin aina ennenkin - tai ehkä kuitenkin hieman syvemmin. Hänen suuri salaisuutensa ei muuttanut sitä, mitä tunsin häntä kohtaan.

Puhdas Veri - Bogenhagen ja sielun majakka

“‘Miksi vain tieto ei riitä?’ kysytään. Minulle vastaus on aina ollut selvä. Tietäjänä näen ympärilläni maailman keskellä sykkivän pimeyden sydämen, jonne tiedon majakan valo ei koskaan ulotu. Ihmiskunta on eksyksissä, teeskentelee olevansa luomakunnan kruunu ja tuhoaa itseään mukavuuden ja vallanhimon vuoksi. Tiedän, että tämä polku johtaa vain tuhoon.

Yhteisönä tarvitsemme jotain syvempää. Kyse ei ole vain minusta tai sinusta, vaan meistä ja sieluistamme. Yhteen suuntaan vetävä yhteisö rakentuu vahvaksi. Se on jotakin sellaista, joka antaa merkityksen ja ohjaa toimiamme. En tietenkään tarkoita sokeaa uskoa tai 'vanhan ukon mietteisiin hyppäämistä', vaan jaettua ymmärrystä maailmasta ja sen luonteesta. Siis eräänlaista yhteistä henkistä majakkaa, joka valaisee polkuamme kohti uutta aamua.

Meidän on toimittava pian. Vielä ei ole myöhäistä.”

Puhdas Veri - Pohjoisterritoriot

Pohjoisterritorioiden karu kauneus – ja ihmisen paikka tuntureiden keskellä.

Syvällä lumisten lakeuksien ja jylhien tuntureiden keskellä, siellä missä talven ote on ehdoton ja eristäytyminen täydellistä, elää yhteisö omilla säännöillään. "Puhdas Veri" sukeltaa tähän maailmaan, missä arvon ja paikan määrittää usein veriperimä ja tiukat eugeeniset kriteerit. Kirja avaa näkymän yhteiskuntaan, jossa ulkoinen järjestys ja kontrolli pyrkivät pitämään pimeyden syvän sydämen loitolla. Mutta mitä tapahtuu, kun ihminen kokee olevansa viallinen palikka tässä rakennelmassa? Mitä tehdä, kun oma identiteetti kaipaa vapaaksi ja määrittelemättömäksi?

Teoksessa tarkastellaan tiedon ja sääntöjen rajoja selviytymisessä ja yhteisön rakentamisessa. Riittävätkö ne yksin, kun kohtaamme maailman raaimmat realiteetit? Millainen on sielun rooli, kun luonto asettaa omat armottomat lakinsa ja ihmisten ahdasmielisyys luo omia muurejaan?

Puhdas Veri on tarina etuoikeudesta ja sen varjopuolista, menetyksestä ja luottamuksesta, sekä jatkuvasta kamppailusta löytää oma paikkansa maailmassa, joka pyrkii määrittelemään sinut puolestasi. Se on kertomus siitä, että vielä ei ole myöhäistä kysyä perustavanlaatuisia kysymyksiä: kuka minä olen, ja mitä todella tarvitaan yhteisön - ja itsemme - pelastamiseksi?